Teokset
Tietokirja "Juokse!" on opas kaiken tasoisille juoksijoille ja juoksusta haaveileville. Kirjan kirjoittaja Petri S. Juuti on juossut kirjan ilmestymispäivänä 200 maratonia.
Hän on toiminut kuntotestaajana ja lukuisissa juoksu- ja maratonkoulussa vastuuvalmentajana. Tämä vertaisarvioitu kirja on omakohtaisilla kokemuksilla väritetty tietoteos juoksusta, sen terveysvaikutuksista, juoksuharrastuksen aloittamisesta, sen syventämisestä ja tavoitteellisesta juoksun harrastamisesta.
Juokse!-kirjassa on terveyshyötyjen kannalta optimaaliset juoksuohjelmat eri tavoitteisiin tähtääville juoksijoille aina aloittelijasta maratoonariin ja ensimmäiseen ultrajuoksuun.
Yksinkertaiset, helposti noudatettavat ohjelmat perustuvat kolmeen lenkkiin viikossa. Juokseminen on yksinkertaista ja kivaa. Siitä ei ole tarpeen tehdä monimutkaista. Juuti avaa kirjan sivuilla siellä täällä omaa maratonuraansa erilaisin pikku tarinoin.
Hinta 49e sis.postituksen.
Juuti, Petri S.; Katko, Tapio S.; Rajala, Riikka P. (2017) Sata vuotta vesihuoltoa Suomessa 1917-2017.
Tampere University Press 2017
Tässä dosentti Petri Juutin, dosentti Tapio Katkon ja TkT Riikka Rajalan kirjoittamassa vertaisarvioidussa monografiassa on kuvattu koko Suomen vesihuollon eli vedenhankinnan ja jätevesihuollon historia sadan vuoden ajalta. Kirjan ensimmäisessä osassa taustoitetaan vesihuollon yhteiskunnallista merkitystä ja kuvataan lyhyesti keskeiset kehitysvaiheet.
Toisessa osassa kuvataan tutkimuksen kohteena olevien vesilaitosten keskeisiä vaiheita ja valintoja. Teoksen loppuosassa on tutkimuksen vertaileva analyysi ja lopputulokset sekä tulevaisuuden haasteet ja mahdollisuudet. Sata vuotta vesihuoltoa Suomessa 1917-2017 teos on osa Valtioneuvoston kanslian koordinoiman Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden 2017 ohjelmaa.
Teoksen arvostelu
Juuti, Petri (2017). Historian hajuista tuoksujen tulevaisuuteen : pääkaupunkiseudun jätevedenpuhdistuksen keskeiset päätökset Espoon näkökulmasta
Tässä kirjassa käydään läpi pk-seudun jätevedenkäsittelyn historia ja yhteistyövaiheet aina 1950-luvulta 2010-luvulle asti Espoon näkökulmasta. Tutkimuksen pääkysymyksiä ovat mm.:
– Miksi jätevesien puhdistaminen on keskitetty vain yhteen puhdistamoon?
– Miksi Espoossa tehdään ylikunnallista yhteistyötä jätevesienpuhdistuksessa?
– Miten jätevesien puhdistusyhteistyö on alkanut ja muuttunut vuosien varrella?
– Miksi puhdistetaan naapurikuntien jätevesiä?
– Millaista keskustelua jätevedet ovat herättäneet menneisyydessä ja millaista tulevaisuutta koskevaa keskustelua niistä on käyty?
Oikean strategian toteuttamisessa tarvitaan yhteistyötä ja osaavaa johtamista. Espoo on voinut historiassa käyttää omien resurssiensa lisäksi vesihuollossa myös naapurikuntien resursseja. Nyt tarkastelukohteena olevan jätevesienpuhdistuksen osalta tämä on tarkoittanut sitä, että naapurikunnat ovat maksaneet osansa ja osin enemmänkin kuin osansa jätevesiensä puhdistamisesta ja varsinkin Suomenojan jätevedenpuhdistamosta. Näiden lisäresurssien turvin historian saatossa kertyneet resurssit ovat mahdollistaneet nykyisen hyvän tilanteen pitkän tähtäimen strategisten päätösten avulla. Näistä strategisista päätöksistä yksi konkreettisin näyttö ovat jätevesiä koskevat sopimukset naapurikuntien kanssa. Sopimukset ja niiden takana olleet päätökset ovat hyvin kaukonäköisiä ja kaikkia osapuolia sitovia.
Ne osaltaan mahdollistavat, että valittavana on ollut kehityspolkuja, joita kaikkialla ei ole ollut käytössä. Vuoden 2010 alusta alkaen Espoon vesihuolto on toiminut yhdessä pk-seudun organisaatiossa alueen muiden vesilaitosten kanssa, HSY:n organisaation alaisuudessa.
Juuti, Petri (2015). Valkea kaupunki, mustat vedet: Helsingin vedet 1800-luvun lopusta 2000-luvulle
Helsingin vedet 1800-luvun lopusta 2000-luvulle -tutkimus antaa yleiskuvan vesihuollon pitkästä kehityksestä ja ihmisen ja eri vesien suhteesta Helsingissä. Tässä kirjassa annetaan myös tietoa Suomen jätevedenpuhdistuksen historian monista vaiheista keskittyen Helsinkiin sekä perehdytään siihen, mitä vesi merkitsi ja miten siihen suhtauduttiin eri aikoina. Kirjassa perehdytään muun muassa Vantaanjoen ristiriitaiseen, mutta keskeiseen rooliin sekä viemärinä että raakavesilähteenä, saastumattoman ja riittävän raakavesivesilähteen löytämiseksi tehtyihin varhaisiin pohjavesitutkimuksiin, ulosteongelman ratkaisuun sekä Päijänteen ottamiseen raakavesilähteeksi.
Teos taustoittaa viemäröinnin ja jätevesienpuhdistuksen historiaa koko Euroopan mittakaavassa tuhansien vuosien takaa. Erityisesti perehdytään Suomessa tehtyihin ratkaisuihin ja syvällisemmin Helsingin viemäröinnin varhaisiin vaiheisiin ja jätevedenpuhdistuksen alkutaipaleeseen. Keskeiseksi nousevat kysymykset, mitä toimia toteutettiin kun tavoitteeksi otettiin vesistöjen puhdistuminen, miten nämä toimenpiteet ovat vaikuttaneet asukkaiden elämään ja ympäristön tilaan. Lisäksi pohditaan mitkä ovat tulevaisuuden haasteet vesihuollon ammattilaisten näkökulmasta katsottuna.
Juuti, Petri S; Rajala, Riikka (2009). Vesihuoltoyhteistyötä yli rajojen
Juuti P. & Rajala R. 2013. Vesi ei jouda seisomaan. Kurikan vesihuollon historia.
Tämä dosentti, FT Petri Juutin ja tekniikan tohtori Riikka Rajalan kirjoittama Kurikan vesihuollon historiasta kertova kirja valottaa vesihuollon kehityskaarta niin Kurikassa kuin Jurvassakin. Ennen tämän kirjan kirjoittamista Kurikan vesihuollon historiasta oli vain vähän dokumentoitua tietoa.
Vesihuollon kehittymistä kuvataan arkistoaineistojen, kirjallisuuden, sanomalehtiuutisten, haastattelujen sekä valokuvien avulla. Kurikassa kairattiin puuputkia ainakin jo 1910-luvulla. Kurikan keskustan vesihuollosta huolehti vuodesta 1951 alkaen Kurikan Vesiosuuskunta, jossa kunta oli merkittävä omistaja. Vedenkulutuksen lisääntyessä vesiosuuskunnan kapasiteetti ei enää riittänyt, jolloin alettiin etsiä uusia vesilähteitä ja pohtia myös ratkaisuja vesihuollon järjestämiseksi.
Kurikassa kairattiin puuputkia ainakin jo 1910-luvulla. Kurikan keskustan vesihuollosta huolehti vuodesta 1951 alkaen Kurikan Vesiosuuskunta, jossa kunta oli merkittävä omistaja. Vedenkulutuksen lisääntyessä vesiosuuskunnan kapasiteetti ei enää riittänyt, jolloin alettiin etsiä uusia vesilähteitä ja pohtia myös ratkaisuja vesihuollon järjestämiseksi.
Katko T., Juuti P. & Schwartz, K. (Eds.).
Rajala R. (Assistant Editor). 2012. Water Services Management and Governance. Lessons for a Sustainable Future. IWA Publishing.
The sixteen chapters of this book, divided into four sections, analyse the complexity of the water services sector based on a historical analysis of developments within the sector.
The four key sections relate to governance frameworks, technology and socio-ecological interactions, government and governance, and long terms policies. The book has cases from Africa, Australia, Europe and North America.
Hynynen A., Juuti P. & Katko T.S. (eds) 2012. Water fountains in the worldscape. International Water History Association. KehräMedia Ltd.
This first-of-a-kind book presents an overall view of water fountains in different environments.
Contextually this book covers 16 cities in equally many countries from across the world and all the continents, where fountains have been or are an essential feature of the cityscape. These are followed by Comparative analysis using additional examples from 72 cities in 39 counties, as well as the Epilogue by the editors.
Juuti P. & Rajala R. 2012. Yhteistyöllä voimaa. EPV 1952-2012. EPV Energia Oy.
Etelä-Pohjanmaa oli 1900-luvun alkupuoliskon moneen pieneen laitokseen ja voimayhtiöön hajaantuneena suurten sähköntoimittajien armoilla, kunnes maakunnan oma yhteinen voimayhtiö EPV perustettiin 16.10.1952. Taustalla oli maakunnan sähköntarpeen kasvu ja halu täyttää sähkönkysyntä omin voimin yhteistyötä tekemällä.
Hynynen A., Juuti P. & Katko T.S. (Eds) 2011. Water fountains in the cityscape. Public Works Historical Society. Essay Series no. 30.
The objective of this volume is to present through selected cases the variety of water fountains, their development and use in the urban setting. It also aims to describe the various applications of water fountains in community water supply, summertime cooling, urban architecture, social environment, tourism and aesthetics. Aside from the essays, the study includes photographs taken mainly by the invited authors or the editors.
Juuti P. & Rajala R. 2011. Vinttikaivosta vesiyhtiöön. HS-Vesi.
Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy:n toiminta käynnistyi 1.9.2001. HS-Vesi aloitti toimintansa vesihuoltolaitoksena Hämeenlinnan kaupungissa ja Hattulan, Kalvolan ja Rengon kuntien alueilla sekä jätevesilaitoksena Hauholla ja Tuuloksessa.
Alueen kunnat olivat tehneet pitkään yhteistyötä jätevedenpuhdistuksessa. Käytännössä seudun pohjavesivarat löytyvät harjumuodostumista, jotka eivät noudata kuntarajoja. Seudullisessa ratkaisussa ne saatiin kaikkien käyttöön. Pohjavesivarojen yhteisen hyödyntämisen lisäksi yhtiöllä oli myös muita selviä etuja vanhaan, ”joka kunta hoitaa omansa”-asetelmaan nähden.
Juuti P., Rajala R. & Katko T. 2010. Metropoli ja meri: 100 vuotta jätevedenpuhdistusta Helsingissä. Helsingin seudun ympäristöpalvelut.
Sata vuotta sitten Helsingin rannikkovedet olivat pahasti saastuneita ja Töölönlahti lähes kuollut. Kaupunkilaisten ja teollisuuden jätevedet olivat pilanneet rannat käyttökelvottomiksi. Työ Itämeren pelastamiseksi käynnistyi, kun Helsingin ensimmäinen jätevedenpuhdistamo perustettiin Töölönlahden kupeeseen Alppilaan 1910.
Sadassa vuodessa jätevedenpuhdistus on kehittynyt yhdessä kaupungin kanssa. Tänä päivänä yli miljoonan ihmisen jätevedet puhdistetaan tehokkaasti ja huomaamattomasti Viikinmäen kallioiden suojissa. Helsingin seudun jätevesien kuormitus Itämereen on nykyisin alhaisemmalla tasolla kuin se oli kertaakaan menneellä vuosisadalla. Tehokas jätevesien puhdistus on kohentanut merkittävästi Helsingin edustan merialueiden kuntoa.
Juuti P., Katko T., Louekari S. & Rajala R. 2010. Näkymätönt Porrii. Porin veden historia. Porin Vesi.
Teosta laadittaessa Pori oli Suomen kymmenenneksi suurin kaupunki, joka perustettiin Kokemäenjoen suuhun 450 vuotta aikaisemmin. Joki on toiminut raakavesilähteenä sekä edistänyt elinkeinoelämää ja turvallisuutta. Pori perusti viemärilaitoksen jo vuonna 1893 yhtenä ensimmäisistä maamme kaupungeista. Ensi Pori päätti käyttää raakavesilähteenään jokea, mutta siirtyi myöhemmin asteittain hyödyntämään pohjavettä ja valmistamaan tekopohjavettä.
Tulevaisuuden haasteet liittyvät ikääntyvään tekniseen infrastruktuuriin, veden käsittelyn edelleen tehostamiseen sekä eläköityvän henkilöstön korvaamiseen. Vaikka suurin osa vesihuollon infrastruktuurista on näkymätöntä, me käyttäjinä kohtaamme päivittäin sen päätuotteet – turvallisen juomaveden, viemäröinnin ja puhtaammat vesistöt.
Juuti P., Rajala R., Pietilä P. & Katko T. 2010. Hyvän veden ja hyvien yhteyksien kaupunki. Riihimäen Veden historia. Riihimäen Vesi.
Kirja kuvaa Riihimäen vesihuollon kehitystä sadan vuoden aikana. Teos perustuu arkisto- ja kirjallisuusmateriaaliin ja sisältää myös yhdeksän Riihimäen vesihuoltoa ja kehitystä tuntevan henkilön haastattelut.
Päähavainnot korostavat hyvälaatusta pohjavettä, edellä käyvää jäteveden puhdistusta, jäteveden puhdistuksen keskittymistä ja lisääntymistä, liikelaitostamista ja ylikunnallista yhteistyötä.
Juuti P., Rajala R. & Katko T. 2009. Elämän virta – Kajaanin veden historia. Kajaanin Vesi.
Kajaanin kaupunki perustettiin jo vuonna 1651. Vuonna 1911 asennettiin ensimmäisiä viemäreitä. Vesilaitos perustettiin vuonna 1921: alussa käytettiin pintavettä, myöhemmin sitä käsiteltiin ja astettain siirryttiin käyttämään pohjavettä. Jätevesien puhdistus alkoi vuonna 1975.
Arkistojen ja kirjallisuuden analysoinnin ohella haastateltiin teokseen 12 laitoksen kehitystä tuntevaa henkilöä. Korkealaatuinen pohjavesi on tärkeää Kajaanille myös tulevaisuudessa.
Juuti P., Katko T. & Rajala R. 2008. Water: a Matter of Life -Long-term strategic thinking in water services. KehräMedia Inc.
The edited book has a foreword, introduction, three major sections and epilogue. It is a collection of journal articles, conference papers, book summaries etc. The first section of the book – the local development of water sector in Finland – is described by five articles, the second section – overall national and regional development of water management – by four articles, and the third – global development of water services – by three.
On the whole we can, e.g. conclude that water utilities are bound to make strategic decisions whether they recognise their strategic nature of those decisions or not.
Hautamäki I., Juuti P., Katko T., Rajala R. & Vinnari E. (Eds) 2007. Pasts and Futures of Water. Abstract book. 5th IWHA 2007 Conference, 13-17 June, 2007. Tampere.
Altogether 260 experts from 38 countries participated this conference, organised jointly by CADWES and IEHG teams. The sponsorship of various national and international foundations, such as UNESCO’s IHP programme, made it possible to support the participation of 36 delegates from developing and transition economies as well as 21 doctoral students based in Baltic, Nordic and South-East Russian universities.
President Martti Ahtisaari Nobel Peace Price Laureate of 2008, acted as patron of the conference. A theme volume with five featuring articles was published by Environment and history in 2010. The general theme of the conference ‘Pasts and Futures of Water’ aimed at inviting papers not only from water history oriented experts but also those interested in futures research.
Juuti P. & Rajala R. 2007. Virtojen Vantaa. Vantaan Veden historia. Vantaan Vesi.
“Paljon on virrannut vettä Vantaassa”, sanoo vanha suomalainen sanalasku. Tällä yleensä viitataan johonkin, jonka synty on kestänyt kauan tai joka on taphtunut pitkällä aikavälillä. Sanonta kuvaa myös Vantaan vesihuollon värikästä kehitystä, jossa on ollut epätavallisia tapahtumia kuten kaivon kaatuminen ja vesitornin palo.
Huolimatta näistä ja lukemattomista muista vastoinkäymisistä vesihuolto on kehittynyt hyvin 1950-luvulta. Teokseen haastateltiin 14 Vantaan vesihuollon asiantuntijaa ja tekijää. Heidän käsityksen mukaan suurimmat haasteet liittyvät vesilaitoksen pitämisen itsenäisenä, lisääntyvään saneeraustarpeeseen ja ikääntyvän henkilöstön korvaamiseen.
Juuti P. and Rajala R. 2007. Veden Vuosisata. Espoon vesihuolto 1930-luvulta 2000-luvulle. Espoon vesi.
Järjestetyn vesihuollon kehitys Espoossa alkoi vuonna 1934. Kehityspolku tämän päivän tilanteeseen on ollut pitkä ja välillä kivikkoinen. Espoo on nuori, nykyaikainen ja suhteellisen suuri kaupunki suomalaisessa mittakaavassa. Se on maan toiseksi suurin kaupunki, jossa on yli 230 000 henkeä. Vuonna 2005 noin 70 prosenttia raakavedestä hankittiin Helsingistä – 120 km pituisesta Päijännetunnelista ja Pitkäkosken vedenkäsittelylaitokselta.
Jäteveden käsittely oli keskittynyt Suomenojan puhdistamolle, jossa otettiin ensimmäisenä käyttöön kokonaistypen poisto vuonna 1997. Myös tulevaisuudessa on nähtävissä useita haasteita.
Katko T. & Juuti P. 2007. Watering the city of Tampere from the mid-1800s to the 21st century. Tampere Water & International Water History Association.
The improvement of water bodies around Tampere has been surprisingly fast. Surface water was initially drawn and utilization of groundwater started later while artificial recharge will likely be used in the future. In environmental matters the utility has played, and will continue to play, a key role in Tampere and its surroundings.
Tampere Water is an example of a local government-owned public utility that has been, and will continue to be, capable of providing services at reasonable cost. The aging infrastructure – particularly the networks – will bring new challenges in the future.
Published in connection with the 5th IWHA Conference. Reviewed by several journals. ”Highly commended” by the IWA PR Award 2008.
Juuti P., Katko T., Mäki H., Nyanchaga E.N., Rautanen S.L & Vuorinen H. 2007. Governance in Water Sector: Comparing development in Kenya, Nepal, South Africa and Finland. Tampere University Press.
Conclusions from comparisons:
1. Surface water was initially taken from nearby sources, and later farther away. The use of groundwater started later, while artificial groundwater will likely be produced in the future
2. Wastewaters polluted the nearby surface waters until their efficient treatment started. Industries started to treat their wastewaters later when the time was ripe
3. When the increase in water consumption levelled off, the emphasis shifted to water quality
4. Mistakes have been made, but lessons have also been learned
5. In environmental matters the water and sewage utility has played, and will continue to play, a key role in all cases
6. Governance was a problem in all cities to some extent in the early phase.
Juuti P.S., Katko T.S. & Vuorinen H.S. (Eds.) 2007. Environmental History of Water – Global views on community water supply and sanitation. IWA Publishing.
Altogether 33 authors have written 29 chapters for this multidisciplinary book which divides into four chronological parts, from ancient cultures to the challenges of the 21st century, each with its introduction and conclusions written by the editors.
The authors represent such disciplines as history of technology, history of public health, public policy, development studies, sociology, engineering and management sciences. This book emphasizes that the history of water and sanitation services is strongly linked to current water management and policy issues, as well as future implications. Reviewed by several international journals.
Juuti P. & Katko T. 2006. Vaasan Vedet. Vasa och dess Vatten. Vesihuoltoa ympäristön ja yhteiskunnan ehdoilla 1800- luvulta tulevaisuuteen. Vattenförsörgning på miljöns och samhällets villkor från 1800-talet in in framtiden. 530 s. Vaasan vesi. Vasa vatten.
Tämä kaksikielinen teos kuvaa Vaasan vesihuollon kehitystä ja korostaa paikallisten olosuhteiden vaikutusta ja huomioimista. Vedenhankinnassa kaupunki on joutunut hakemaan uusia ratkaisuja veden määrän ja laadun turvaamiseksi.
Varhaiset tekopohjavesikokeilut, Kyrönjoen veden käyttö ja rohkeat kokeilut uusien materiaalien ja menetelmien käyttämiseksi osoittavat innovoivaa toimintaa haastavissa olosuhteissa.
Kaivot ja käymälät. Brief History of Wells and Toilets. 2005 by Petri Juuti (text) & Katri J. Wallenius (translation & layout) KehräMedia Inc.
”Kaivot ja käymälät” -kirja auttaa meitä ymmärtämään niitä ratkaisuja, joita olemme vuosituhansien kuluessa tehneet saadaksemme puhdasta vettä ja huolehtiaksemme jätteistä. Vaikka ne ovat meillä jo osin historiaa, on niitä käytössä vielä nykyään niin kuin myös tulevaisuudessa.
Teoksessa kuvataan kaivojen kehitystä ja käyttöä luostareista linnoihin, kartanoihin, maatiloille ja varhaisiin kaupunkeihin sekä aikalaisten uskomuksia ja käsityksiä niiden tarpeellisuudesta ja tilasta. Samoin kuvataan Suomessa suhteessa huomattavasti nuorempaa käymäläkulttuuria ja sen leviämistä, vaikka esimerkkejä on poimittu jo muinaisistakin kulttuureista. Teosta on myös elävöitetty runsaalla kuvituksella (n.120 kuvaa).
Juuti P. & Katko T. (Eds.) 2005. Water, Time and European cities. History matters for the futures.
The aim of this City in Time study was to discover the key strategic decisions that have affected the overall evolution of water and sewerage services in 29 cities in 13 European countries. A typology of water services management paradigms over time includes
(i) Early trials in biggest urban centres with private concessions
(ii) Municipalities assume responsibility by the early 1900s
(iii) Technical expansion and development of the systems
(iv) The collapse of Soviet Union and the reconstruction of the water and sewerage system in Central and Eastern Europe
(v) Reinvention of privatisation and private operational contracts in the 1990s in some countries
(vi) New diverse culture of water management in the 21st century.
Reviewed by several journals. Course book: Oxford University, University of Alabama, Ochanomizu University.
”Highly commended” by the IWA PR Award 2006.
Juuti P. & Katko T. 2004. From a Few to All: long-term development of water and environmental services in Finland. KehräMedia Inc.
The book has a foreword, two overall featuring papers, four cases, two papers on lessons and policy implications, and an epilogue. It is a collection of journal articles, conference papers, book summaries etc. Major findings:
(i) a diversity of development paths seems to exist
(ii) knowledge and expertise have been sought from various directions and by different means
(iii) in the early days water supply, sanitation and solid waste were largely interconnected
(iv) Thirst, fires, poor quality of water, and health concerns were the key justifications for the birth of the systems
(v) in solid wastes technological selection has been based on the second best solution
(vi) from the early days municipal water and sewage works have bought services and goods from the private sector
(vii) the key strategic decisions are largely path dependant.
Reviewed by several journals.
Juuti P., Rajala R. & Katko T. 2003. Aqua Borgoensis: Lähteet kertovat – Källorna berättar. Vesilaitos 1913-2003 Vattenverket. Porvoon Vesi. Borgå vatten.
Tämä kaksikielinen teos kuvaa vuonna 1913 perustetun Porvoon kunnallisen vesilaitoksen kehitystä. Vuodesta 1975 lähtien laitos on huolehtinut myös jätevesihuollosta, mikä aiemmin kuului kaupungin kadunrakennusosastolle. Vuoden 2002 lopussa laitos toimitti korkealuokkaista pohjavettä yli 40 000 asukkaalle – eli noin 90 prosentille kaupunkilaisista.
Lisäksi laitos toimitti talousvettä kahdeksalle vesiosuuskunnalle. Kuntaliitoksen jälkeen vuonna 1997 on tehty paljon investointeja, muun muassa uuteen keskusjätevedenpuhdistamoon. Porvoon vesi on perinteisesti ostanut kilpailutukseen perustuvia palveluja ja tuotteita yksityissektorilta samalla kun on huolehtinut ydinosaamisesta ja pitänyt yllä omia toimintojaan.
Juuti P., Äikäs K. & Katko T. 2003. Luonnollisesti vettä. Kangasalan vesilaitos 1952-2002. Kangasalan vesilaitos.
Kangasalan vesihuolto alkoi kehittyä yksittäisiä taloja tai taloryhmä palvelevista kaivoista. Seuraavassa vaiheessa syntyi useita, kuluttajien hallinnoimia vesiosuuskuntia, joita syntyi asteittain myös kirkonkylään ja jotka myöhemmin kunnallistettiin. Järjestelmät laajenivat ja ylikunnallinen yhteistyö alkoi – ensin jätevesien johtamisen ja myöhemmin vedenhankinnan osalta.
Juuti P. 2001. Kaupunki ja vesi. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 141. Väitöskirja. KehräMedia Oy.
Kirja luo kuvaa yhdestä kaupungistumisen keskeisimmästä tekijästä, vesihuollosta.
Paraniko ihmisten ja ympäristön hyvinvointi vesilaitoksen perustamisen ansiosta? Esimerkkikaupunkina on Tampere, mutta myös muun Suomen vesihuollon kehitystä kuvataan vertaamalla Suomen kehitystä yleismaailmalliseen kehitykseen aina antiikin Rooman ajoista alkaen 1900-luvun loppuun asti.
Vesihuolto eli vedenhankinta ja viemäröinti on kaupunkihistorian peruskysymyksiä, johon perehtyminen luo uutta kuvaa selviämistaistelusta kaupungistumisen mukanaan tuomia ongelmia vastaan.
Suomessa yritykset kunnallisen vesihuollon ratkaisemiseksi aloitettiin ensimmäiseksi Tampereella jo vuonna 1835. Tampere on vesihuollon historian kannalta mielekäs tutkimuskohde, koska se kaupungistui ja teollistui poikkeuksellisen nopeasti, mikä aiheutti vesihuollolle suuria vaatimuksia.
Juuti P., Rajala R. & Katko T. 2000. Terveyden ja ympäristön tähden – Hämeenlinnan kaupungin vesilaitos 1910-2000. Hämeenlinnan kaupungin vesilaitos.
Hämeenlinnaan valmistui vuonna 1910 vesi- ja viemärilaitos kolme vuosikymmentä kestäneen pohdinnan jälken. Hygieniset olosuhteet ennen vesilaitosta olivat huonot. Alussa raakavedeksi valittiin pohjavesi Ahveniston harjualueelta. Veden kulutus kasvoi nopeasti 1950-luvulla ja Katumajärvelle rakennettiin vuonna 1955 pintavesilaitos.
Sen teho kaksinkertaistui 1960-luvulla kunnes se jäi pois käytöstä vuonna 1980. Vuodesta 1976 lähtien on valmistettu tekopohjavettä. Paroisen jätevedenpuhdistamo aloitti toimintansa vuonna 1966. Ylikunnallinen Hämeenlinnan ja naapurikuntien omistama vesi- ja viemärilaitosyhtiö perustettiin vuonna 2001.
Juuti P. & Katko T. 1998. Ernomane vesitehdas – Tampereen vesilaitos 1835-1998. Tampereen kaupungin vesilaitos.
Tampereella pumpattiin vettä Tammerkosken niskasta jo 1830-luvulla ja johdettiin puuputkillla keskustorille. Likemies von Nottbeck ehdotti 1860-luvulla perustettavaksi yksityistä vesijohtolaitosta, mutta kaupunki päätti kuitenkin ottaa vastuun vesihuollosta. Gravitaation perustuva vesijohto alkoi toimia vuonna 1882 ja paineeseen perustuva vuonna 1898. Ensimmäinen viemäriverkko valmistui 1894.
Tampereen ylä- ja alapuoliset vesistöt olivat saastuneet 1950- ja 1960-luvuille tultaessa mutta niiden tila koheni yllättävän nopeasti tehokkaiden vesiensuojelutoimenpiteiden ansiosta. Pohjaveden käyttöä ehdotettiin 1910-luvulla, ryhdyttiin asteittain hyödyntämään 1950-luvulta ja vuoden 2010-luvulla valmistettaneen tekopohjavettä.
Juuti, P. 1993. Suomen palotoimen historia. Yliopistopaino.
Suomen palotoimen historia juontaa Ruotsin vallan aikaan 1200-1809. Palotoimi kuuluu Sisäasiainministeriön toiminta-alueelle. Maamme kunnat voivat järjestää palo- ja pelastustoimen eri tavoin: ammattimainen palokunta, puoliammattimainen tai vapaaehtoinen palokunta.
Palokuntien päätehtäviä ovat pelastaa ihmisiä, suojella omaisuutta ja ympäristöä, rajoittaa tuhojen syntyä ja niiden seuraamuksia. Tämä kirja kuvaa palotoimen kehitystä keskiajalta 1990-luvulle.
Mäki, Harri (2008). Water, Sanitation and Health The Development of the Environmental Services in Four South African Cities, 1840 1920
Mäen tutkimuksen pääkohde on se, kuinka vesiongelma ratkaistiin ja vesihallinto luotiin neljässä eteläafrikkalaisessa kaupungissa: Kapkaupungissa, Grahamstownissa, Durbanissa ja Johannesburgissa. Mäki selvittää vesihuollon sekä veden hankinnan ja viemäröinnin kehitystä, hallintotapoja sekä valittuja teknologisia ratkaisuja ja niiden vaikutusta kehitykseen. Vesihuollon ja kaupungistumisen muodostamaa ongelmakenttää tutkitaan ympäristöhistorian näkökulmasta pyrkien synteesiin siitä, miten veden ja terveyden ongelmat on ratkaistu tutkimuskohteissa.
Tutkimuksen pääkysymys on, kuinka vesihuolto ja -hallinto ratkaistiin neljässä eri aikoina ja erilaisiin ympäristöihin perustetussa kaupungissa. Entä mitkä olivat tehtyjen ratkaisujen vaikutukset kaupunkikehitykseen ja ympäristöön? Valitut kaupungit edustavat erilaisia maantieteellisiä alueita, väestörakenteita, ja vielä 1800-luvun lopulla kolmea erillistä poliittista yksikköä. Mäen tutkimus valaisee omasta näkökulmastaan paikallishallinnon toimintaa ja sen kykyä vastata väestön tarpeisiin taistelussa kaupungistumisen ongelmia vastaan. Monissa Aasian ja Afrikan kaupungeissa kamppaillaan edelleen näiden samojen ongelmien kanssa.
Rotukysymyksen ja sen vaikutusten pohtiminen muodostaa oman osa-alueensa Mäen tutkimuksessa. Erityisesti rotukysymys näkyy terveysongelmien kohdalla. Kaupungeissa esiintyi säännöllisesti vakavia epidemioita. Afrikkalaisten asuinalueita pidettiin tautipesäkkeinä, ja tätä käytettiin lääketieteellisenä perusteluna rotuerottelulle. Taudit eivät kuitenkaan suostuneet noudattamaan rotu- tai luokkarajoja, ja tämän vuoksi päädyttiin siihen, että afrikkalaisten terveydestä piti huolehtia valkoisten suojelemiseksi. Tämä tarkoitti useimmiten puhtaan juomaveden toimittamista afrikkalaisille. Tätä ongelmaa ei alueella ole vieläkään saatu ratkaistua; edellisestä vakavasta koleraepidemiasta Etelä-Afrikassa ei ole kovin monta vuotta.
Mäen tutkimus pohjautuu laajaan ja monipuoliseen lähdeaineistoon, jonka rungon muodostavat arkistoaineiston rinnalla viranomaisten tuottamat erilaiset raportit ja suunnitelmat. Aikalaisnäkökulmaa oloihin ja ongelmiin on haettu paikallisista sanomalehdistä ja aikalaiskirjallisuudesta. Tutkimuksessa esitetään kokonaiskuva niistä eri tekijöistä, jotka vaikuttivat vesihuollon muotoutumiseen neljässä esimerkkikaupungissa ja merkitsee uutta avausta vähän käsitellyssä aiheessa Etelä-Afrikan urbanisoitumisen historian tutkimuksessa. Tutkimuksen perusteella merkittävimmiksi vesihuollon kehitystä määrittäviksi tekijöiksi nousevat väestönkasvu, kuntatalouden rajoitukset, rotuasenteet sekä alan ammattilaisten eli kaupungininsinöörien ja kaupunginlääkärien rooli. Voimakkaan väestönkasvun aiheuttamat paineet näkyivät kolmessa neljästä esimerkkitapauksesta jatkuvana tarpeena lisätä tarjolla olevan veden määrää sekä myöhemmin tarpeena saada näin lisääntyneet jätevedet kuljetettua pois. Kuntatalous aiheutti rajoituksia siihen, mitä suunnitelmia pystyttiin toteuttamaan ja milloin. Selkeimmin tämä näkyi Grahamstownissa, jossa vesiviemäröinti kyettiin toteuttamaan vasta 1930-luvulla.
Myös rotuasenteet vaikuttivat vesi- ja jätevesihuollon infrastruktuurin kehittymiseen kaupungeissa. Infrastruktuuri levisi ensiksi valkoisten asuttamille alueille ja vasta sen jälkeen, jos sittenkään, muille alueille. Vaikka varsinkin mustien katsottiin levittävän erilaisia tautiepidemioita, niin heidän asuinolojensa parantamista ei katsottu tarpeelliseksi. Varsin yleisesti oli vallalla käsitys, etteivät mustat käsittäneet nykyaikaisen hygienian vaatimuksia. Tämän vuoksi pidettiin oleellisena siirtää heidät pois valkoisten asuinalueiden läheltä, jotta kaupunkikuva parantuisi. Myös kaupungininsinöörien ja kaupunginlääkärien asemalla oli tutkimuksen perusteella merkittävä vaikutus vesihuollon kehitykseen. Grahamstownissa näiden kunnallisten virkamiesten vaikutusvalta oli varsin olematon verrattuna kaupunginhallitukseen, kun taas vastaavasti Durbanissa kaupungininsinööri sai läpi lähes kaikki esityksensä. Samoin oli tilanne Johannesburgissa 1900-luvun alussa: kaupunginlääkärin asema oli niin vahva, ettei hänen näkemyksiään sivuutettu.
Kaiken kaikkiaan Etelä-Afrikan tilannetta 1800-luvun lopulla voidaan verrata nykyiseen tilanteeseen. Alueelle saapui siirtolaisia Euroopasta ja Aasiasta sekä mustia työn perässä maaseudulta kaupunkeihin. Tämä kaupungistuminen aiheutti paineita infrastruktuurista vastaaville viranomaisille. Taloja ja teitä piti rakentaa sekä tuottaa palveluita, joista tärkeimpiä olivat vesi- ja jätevesipalvelut. Samoin nykyisessä Etelä-Afrikassa kaupungit kasvavat muualta Afrikasta tulevista siirtolaisista ja köyhistä maalaisista, jotka muuttavat paremman elämän toivossa kaupunkeihin. Viranomaisten ongelmat ovat edelleen samat kuin sata vuotta sitten, eli toimivan infrastruktuurin rakentaminen ja tarvittavien palveluiden takaaminen.
Ajat ovat muuttuneet, mutta nykyään vesi- ja jätevesipalvelut nähdään yleisesti ihmisen perustarpeina. Historia ei välttämättä toista itseään, mutta silti on mahdollista oppia siitä mitä on tapahtunut aiemmin, varsinkin tehdyistä virheistä. Johannesburgin vesihuollosta vuoteen 1905 vastanneen yhtiön pitäisi olla varoittava esimerkki niille, jotka vaativat yksityistämistä ratkaisuksi vesihuollon ongelmiin. Etelä-Afrikan kaltaisessa maassa, jossa vettä ei ole tuhlattavaksi asti, on erityisen tärkeää ymmärtää miten nykyiseen tilanteeseen on tultu.